Hetki hengellisyydestä

Lupasin blogin ensimmäisessä kirjoituksessa, ettei blogini tule sisältämään uskonnollisia piirteitä, ja tämä lupaus pitää. Tähän mennessä olemme kuitenkin liikkuneet pitkälti henkisen hyvinvoinnin tasolla, sijoittuen alussa puhumassani nelijakoisessa mallissa psyykkiselle tasolle. Tähän väliin haluaisin hieman pohtia eettisen puolen hyvinvointia, miettimällä omaa kehittymistäni kuluvien kuukausien aikana hengellisellä tasolla. 

Ruuhkavuosien sumussa eläessäni en pysähtynyt hetkeksikään miettimään oman hengellisen puoleni hyvinvointia. En tosin ollut liian kiinnostunut fyysisestä tai psyykkisesta hyvinvoinnistani, vatsalle kertyessä ylimääräisiä kiloja, ruokailutottumusten ollessa aivan pielessä ja urheilun, jota toki harrastin säännöllisesti, ollessa tavoitteetonta. Näistä huolimatta, hengellisen puolen olin hylännyt lähes kokonaan. Elin itsekeskeisesti, asiat tapahtuivat minulle, ja avun antamisen toiselle kuului olla vastavuoroista. Materia oli henkistä tärkeämpää, kiire oli aina ja kaikkialle, eikä toisaalta koskaan ollut voimia tehdä oikeasti mitään.

Mitä enemmän olen tutustunut itsensä kehittämisen oppaisiin, ja pohtinut omaa elämääni sekä nykypäivän pintapuolista "mukaonnellinen" -kulttuuria, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että ihminen ei kykene olemaan aidosti hyvinvoiva jos hänen mieli, keho ja henki ei ole tasapainossa. Henki ei tarkoita minkään uskontokunnan mukaista sielua, vaan sitä osaa ihmisestä, joka aidosti välittää lähimmäisestään, tuntee empatiaa ja myötätuntoa tuntematonta kohtaan ja vaikka pysähtyy hiljentymään kauniin auringonlaskun nähdessään.

Mikä on ollut suurin muutos itsessäni sisäisesti? Olen alkanut harjoittamaan aktiivisesti kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, mitä olen kokenut, kiitollisuutta siitä, mitä minulla on. Kiitollisuutta siitä, mitä olen menettänyt, ja mitä mahdollisesti olen tulevaisuudessa saamassa. Kiitollisuutta elämän arvaamattomuudesta, ja sisäisestä voimasta jonka olen löytänyt tuskan seasta. Kiitollisuutta niitä henkilöitä kohtaan, joiden olen mielessäni ajatellut minua satuttaneen. Aloitan nykyisin aamuni kello 4.30, ja ensimmäiset 3-5 minuuttia makaan sängyssä ja mietin asioita, joista tänään voisin olla kiitollinen. Kiitollisuutta ei kannata pitää vain sisällään, vaan sitä kannattaa myös jakaa ympäristöön. Kiitoksen sanominen ja kiitollisuuden ilmaiseminen, vaikka tilanne olisi kuinka huono, voi tehdä ihmeitä.

Toisen suuren hengellisen muutoksen koin, kun luin Jay Shettyn kirjaa Ajattele kuin munkki. Tässä Shetty kehottaa yrittämään harjoitusta, jossa muutaman päivän ajan tulisi pyrkiä ajattelemaan ja lähettämään pelkästään rakastavia ja hyviä ajatuksia kanssaihmisiä kohtaan. Myönnän, että tämä oli itselleni vaikeaa, enkä aina muistanut pitää tehtävää kirkkaana mielessäni. Mutta ne hetket, kun aidosti tutkailin ympäristöäni, ja ajattelin pelkästään hyviä ajatuksia ympärilläni olevista sen sijaan että olisin tuominnut mitään heissä, koin suurta mielihyvän tunnetta. Yhdistin tätä harjoittelua vielä Jose Ahosen Ajattele kuin mentalisti kirjassa esittämään tehtävään, jossa tuli tutkailla ympärillä olevia ihmisiä ja arvuutella heidän taustojaan, ja pian huomasinkin tuntevani myötätuntoa ympärilläni olevia ihmisiä kohtaan. 

Olen aina ollut helposti katkeroituva ihminen. Olen kokenut että minua kohdellaan väärin, ja että ihmiset tekevät tai jättävät tekemättä jotakin koska haluavat satuttaa minua. Kiitollisuuden ja hyvää muista -ajattelua harjoittelemalla olen ymmärtänyt selkeämmin, mikä vastuu minulla itselläni on siinä, miten asiat ja tilanteet koen. Muutoksen innoittamana lähdin tekemään jotain sellaista, mitä en olisi ikipäivänä kuvitellut tekeväni vielä puoli vuotta sitten, ja ilmoittauduin muutamaan eri vapaaehtoistyöohjelmaan mukaan. 

Tämä kaikki hengellinen harjoittelu on auttanut näkemään omaa tuskaani järkevämmässä perspektiivissä. Olen ymmärtänyt suuren osan tuskastani johtuvan oman egoni kehittymättömyydestä. Päivä päivältä pystyn sisäistämään paremmin lauseen "asiat eivät tapahdu minulle, vaan minua varten". Matka on vielä pitkä, mutta jännällä tavalla omien vajaavaisuuksien ja kehittämiskohteiden ajatteleminen antaa voimaa: "Jes, voin kehittää vielä tuotakin kohtaa itsessäni!" 

Hengellisyyttä ei siis kannata miettiä pelkästään uskonnollisten ihmisten asiana. Koen enemmän ja enemmän hengellisyyden olevan se tekijä, joka yhdistää mielemme ja kehomme. Olenkin alkanut harjoittamaan aktiivisesti meditaatiota, aina aamuin ja illoin. Palataan päivärytmeihin myöhemmin uudestaan, mutta olen raivannut päivästäni muutaman tunnin meditaation harjoittamiselle. Suosittelenkin kokeilemaan meditointia, edes 15 minuuttia päivässä. Psyykkisen ja eettisen hyvinvoinnin lisäksi sillä on fyysistä hyvinvointia edistäviä tekijöitä, sillä meditointi aktivoi etuaivolohkoa. 

Tehtävä: Mistä olet kiitollinen nyt? Kenelle olet kiitollinen? Kirjoita ylös viisi asiaa päivittäin, joista olet kiitollinen. Parempi vielä, kun ilmaiset kiitollisuutesi henkilölle, jota kohtaan olet kiitollinen

Tehtävä 2: Tutkaile ympärilläsi olevia ihmisiä. Ajattele heistä pelkästään hyvää, toivo mielessäsi heille pelkästään hyvää. 

Harjoite: meditoi, edes 15 minuuttia päivässä. Meditointiharjoite voi olla puhtaasti rauhoittumisharjoite, jossa seuraat mielesi kulkua keskittyen omaan hengitykseesi, tavoitteena saavuttaa tila jossa mielesi tyhjenee ajatuksista.