Pohdintaa egosta ja arvottomuuden tunteesta

Tämä postaus käsittelee hieman tämän aamun tunteitani. Tähän mennessä käymäni prosessin kaikkea materiaalia en ole vielä kirjoittanut auki, ja tarkoituksenani olikin käsitellä mielen vahvuutta, mutta huomaan tänä aamuna huonosti nukutun yön jälkeen että en kirjottaisi jostakin, jota tällä hetkellä itse en pystyisi soveltaa. Siksi halusinkin kirjoittaa juurisyystä, joka hieman vaikeuttaa tänä aamuna hyvän mielialan saamista, nimittäin omasta egostani.

Elämäni suurin kriisi, jota tällä hetkellä läpikäyn, on avioero. Tiedän, että monet voisivat varmasti kuitata tuon olankohautuksella, mutta minulle, takertuvalle ja läheisriippuvaiselle, yksinäisyyttä pelkäävälle ihmiselle, kriisi oli lähellä tuhota minut. Mielen vahvuudesta kun vihdoin kirjoitan, käsittelen mitä kaikkea hyvää olen kriisistä saanut, mutta en tänä aamuna. 

Egosta halusin kirjoittaa, sillä päällimmäisiä, voimakkaimpia tuntemuksia kriisin alkuun olivat arvottomuuden, mitättömyyden ja epäoikeudenmukaisuuden sekä epätietoisuuden tunne. Itsesääliin oli todella helppo vajota, ja itseään oli todella helppo lähteä syyttämään kriisistä.  Kun lähdin tutkimaan tunteideni, itsesäälini ja katkeruuteni syytä, huomasin niiden johtavan omaan egooni. Jos muistat, mainitsin aiemmin lauseen "asiat eivät tapahdu minulle, vaan minua varten". Asiat todellakin tapahtuivat minulle keskellä kriisin alkuhetkiä! 

Egoni oli niin suuri, ja itseluottamukseni niin heikko, että kaiken tosiaankin oli tapahduttava minulle, ja löysin kaikesta jotakin, mistä voisin loukkaantua ja ottaa itseeni. Kaikki mitä on tapahtunut, ei välttämättä ole ollut reilua, ja nämä ovatkin kolahtaneet erityisen lujaa omaan egooni. Mielen lujuutta pohtiessa osaan tätäkin pohtiessa kysyä mieluumminkin "Miksi koen tämän epäreiluksi? Mitä minun pitäisi tehdä, että en kokisi tätä epäreiluksi?"

Mutta miten lähteä painimaan oman arvottomuuden, riittämättömyyden, itsesäälin ja käytännössä mitättömyyden tunteiden kanssa? Ei pidä käsittää väärin, tunteita ei kuulu tukahduttaa, niitä ei pidä painia olemattomiin. Tunteet ovat merkki siitä, että jokin on pielessä, ja tukahdettuna ne kasvat kunnes ne otetaan huomioon. Mutta on eri asia, miten tunteet ottaa vastaan, ja miten niiden antaa vaikuttaa. Tunteiden kuuluisikin olla rakentavia, eikä esimerkiksi itsesäälissä vellomisessa ole mitään rakentavaa. 

Pyrin ottamaan näkökulmaksi näiden tunteiden kanssa elämiseen nöyryyden, ja hyvän tuottamisen ympärilleni. Aloin aktiivisesti harjoittamaan nöyryyttä, sillä huomasin olevani egoltani hyvinkin itsekeskeinen. Aloin tekemään pyytteettömästi, kriisinkin keskellä kotitöitä. "Hah, onpas iso asia!" Minulle se oli välillä raskastakin, mielen ollessa maassa, ja otinkin vastuulleni (toki myös apua saaden) kodin ylläpidon kesän aikana. Olen pyrkinyt kehittämään nöyryyttä myös muuttamalla mieltäni palvelualttiimmaksi. Aina kun muistan, kysyn aamulla itseltäni "Miten voin palvella tänään?" Tämä on myös auttanut ymmärtämään rooliani työyhteisössäni.

Tarkoituksena tällä pohdinnalla oli availla omia tuntemuksia tältä aamulta, ehkä myös hieman terapeuttisestikin. Aamut ovat aina vaikeimpia, kun alitajunta on saanut jyllätä koko yön, eikä tietoinen mieli väsyneenä jaksa heti ottaa koppia omista ajatuksista. Ego on jotakin, minkä mielemme on luonut. Se on ikäänkuin "valeminä", kuten Eckhart Tolle asian ilmaisee kirjassaan The Power of Now. Asiat yleensä tapahtuvat tuolle egollemme, siitä sanonta ego kokee kolauksen. Vaikeaa vaikka onkin, olisi näinä hetkinä hyvä pysähtyä miettimään "Miksi MINÄ koen asian näin?" Maailma ei kuitenkaan pyöri ympärillämme, vaikka egomme niin välillä luuleekin.

Tehtävä: Mieti, miten voisit harjoitella nöyryyttä omassa elämässäsi. Oletko jo nöyrä? Miten se näkyy elämässäsi?