Oletko optimisti?

 

Oletko optimisti, vai oletko pessimisti? Mistä sitä edes tietää? Olen mitä olen, eikö.

Tiesin aina olevani pessimistinen ihminen, kuten aikaisemminkin olen käsitellyt. Pessimismi näkyi minussa tietynlaisena toimettomuutena; turha yrittää, epäonnistun kuitenkin. Muita erittäin miellyttäviä ajatuksia ovat olleet "turha lähteä minnekään, en viihdy kuitenkaan" ja parhaimpana "turha rakastua, minut hylätään kuitenkin". 

Kiinnostuin asenteestani keskellä omaa kriisiäni. Huomasin olevani itse se, kuka kaivan kuoppaani syvemmälle. Kuinka päästä kuilusta ylös, kun itse syvennän sitä koko ajan? Keskellä syvintä masennusta, välillä toivoen että ei olisi olemassakaan, ei ole kovin helppoa lähteä muuttamaan omaa asennemaailmaansa positiivisemmaksi. Omia asenteita ja ajatuksia olen pohtinut jo aiemmissa postauksissa, mutta Martin Seligmanin Learned Optimism oli teos joka aukaisi silmäni toden teolla.

Voimme toki pyrkiä ajattelemaan positiivisesti, mutta kukaan ei pysty ylläpitämään tällaista jatkuvasti. Eteemme tulee esteitä, joiden yli ei pääse pelkästään positiivisilla ajatuksilla. Tärkeä taito jonka voi oppia onkin, että myös negatiivinen "jauhanta", pään sisäinen monologinen haukkumaääni, voidaan kääntää positiiviseksi ja jopa meitä voimaannuttavaksi. Seligman esittää teoksessaan yksinkertaisen keinon tämän tekemiseksi: ABCDE.

Meillä on tapana käydä jokaisesta vastoinkäymisestä (A= adversity) sisäinen monologi, joka johtaa johonkin päätelmään (B= belief). Päätelmään taas reagoimme tunteellisesti (C= consequences). Pessimistisellä ihmisellä vastoinkäymisellä on yleensä lannistava vaikutus.

Onneksi pessimistilläkin on mahdollista harjoitella positiivisemman lopputuleman muodostamista. Kun olemme päätyneet mielessämme lopputulokseen, että jokin asia on maailmanloppu, voimme alkaa väittelemään (D=disputation) itsemme kanssa.  Tähän on keinonsa; voimme esittää itsellemme todisteita, vaihtoehtoja, loogista päättelyä vaikka alkuperäinen päätelmämme olisikin tosi ja voimme väitellä päätelmän hyödyllisyydestä. Kun olemme saaneet nostettua itsemme pois syvimmästä masentavasta ajatuksesta, voimme alkaa energisoimaan (E=energization) itseämme. Tämä on sitä positiivista ajattelua, jossa luomme itsellemme vaihtoehtoista nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Pessimismilläkin on paikkansa, mutta Seligman on tutkinut aikoinaan paljon pessimismin ja masentuneisuuden yhteyttä. Pessimistisyys johtuu hänen mielestään opitusta avuttomuudesta, joka taas johtaa helpommin masentuneisuuteen; vaikeuden kohdatessa pessimisti lamaantuu ja luovuttaa. Optimistikin lamaantuu vaikeuden edessä, mutta vain hetkellisesti, kunnes käärii hihansa ja lähtee rakentamaan maailmaansa uusiksi.

Tehtävä: Havainnoi omia ajatuksiasi. Pessimistisimmät ajatukset kohdistuvat yleensä itseen, ja ovat kestäviä, kuten: "Minä en koskaan onnistu tässä". Kun huomaat pessimistisen ajatuksen, käytä ABCDE-tekniikkaa.