Pohjustin mielen vahvuuden käsittelyä 1. osassa läsnäolon voimalla, yrittäen maalata kuvan siitä, kuinka paljon huolistamme ja murheistamme johtuu siitä, että emme elä läsnä. Jatkuva läsnäolo on haastavaa, ja vaikka harjoittelenkin aktiivisesti tietoista läsnäoloa, huomaan itsekin välillä uppoutuvani menneisyyteen (tänään on työasioissa toistunut vuosi 2015, joka oli myös vuosi kun menin naimisiin), joka vaikuttaa suoraan negatiivisesti omaan mielialaani.
Mielialasta päästäänkin seuraavaan mielen voimaa käsittelevään asiaan, ja mikä asia onkaan kyseessä! Ei, ei hätää, en vielä ainakaan käsittele positiivista ajattelua, vaan palaamme yhteen lempiteemoistani, eli vastuuseen ja vastuunkantoon. Vastuu omasta itsestämme! Käsittelin vastuunkantoa aiemmissa postauksessani, ja tämä onkin sille jatkumoa, hieman eri perspektiivistä.
Meillä on valta päättää, mitä tunnemme juuri nyt. Tämä oli itselleni hyvinkin mullistava ajatus, sillä olen aina ollut ennemminkin tunteiden vietävänä, kuin niistä vastuussa oleva henkilö. Todellisuudessa kukaan muu, kuin me itse, emme päätä siitä mitä tunnemme, tai miten ajattelemme. Tämän ajatuksen kun osaa yhdistää tietoiseen läsnäoloon, huomaa että yhä pienempi osa päivästä kuluu mieleen uppotuneena, tai pahassa olossa rypien.
Tarkoitus ei ole edelleenkään tukahduttaa omia tunteitaan tai tuntemuksiaan. Asiat satuttavat, sille ei kukaan voi mitään, mutta meillä on vastuu siitä, kuinka annamme asioiden satuttaa. Voimme vaipua itsesääliin, voimme syytellä muita, voimme pahimmalla hetkellä kysyä "Miksi minä?!", eikä asiat muutu siitä paremmaksi. Toinen, rakentavampi vaihtoehto, on pysähtyä tutkailemaan omia tuntemuksiaan ja olla niille tietoisesti läsnä; antaa niiden olla, tuomitsematta, syyllistämättä.
Tässä tuleekin mielen vahvuuden osa - kipeän asian muuttaminen rauhan tunteeksi sisällä on sekä osoitus mielen vahvuudesta, mutta vaatii lisäksi omalta mieleltä paljon vahvuutta. Kuinka olla tietoisesti läsnä ja mieleltään vahva, kun mieli haluaa puskea arvottomuuden, riittämättömyyden ja ahdistuksen tunnetta? Se vaatii harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua. Muistakaa, että kyseessä on prosessi. Prosessin lopputuloksena voi hyvinkin olla blogini otsikon lupaamaa. Se on varmasti tavoittelemisen arvoista.
Tähän sanon vielä, että muistakaa olla itsellenne armollisia. Jos huomaatte tunteiden saaneen välillä vallan, tai että otatte askelia kehityksessä taaksepäin, ei itsensä ruoskiminen auta asiaa. Tavoite mielessä, harha-askeleesta oppineena, joka päivä jotain uutta oppien! Mielen vahvuuden viimeisessä osiossa tutustutaankin vähän keinoihin, joilla omaa ajatteluaan voi muuttaa.
Tehtävä: Päätä aamulla päivän intentiosi. Mitä haluat saavuttaa, millä tuulella haluat olla
Harjoitus: Kun tunnet jotakin negatiivista tunnetta, anna tunteen olla. Älä taistele sitä vastaan, älä yritä harhauttaa itseäsi tunteesta pois. Ole tunteelle läsnä, tutkaile sitä, tunne se. Muista tietoinen läsnäolo, älä annan tunteen viedä mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti