Mielen lujuutta ei pysty käsittelemään vain yhdessä osassa, vaan jaan sen luultavasti vähintään kolmeen eri osaan.
Pohdin pitkään, miten haluaisin lähteä lähestymään ensimmäistä mielen lujuutta käsittelevää osaa kunnes ymmärsin, että yksi eniten viime aikoina harjoittelemani taito on tärkeä, ellei tärkein osa mielen lujuutta. Nimittäin läsnäolo. Ilman taitoa olla läsnä, en usko että voi olla mieleltään vahva. Koitan hieman perustella väitettäni.
Kuinka usein huomaat uppeutuneesi ajatuksiisi? Olet sitten mielessäsi menneisyydessä, tulevaisuudessa, jossakin fiktiivisessä tilanteessa tai missä tahansa, paitsi tässä hetkessä. Palaatko mielessäsi johonkin menneisyyden tilanteeseen, joka satutti sinua? Muodostatko uhkakuvia tulevaisuudesta, murehtien huomista tai jotain mitä tapahtuu ensi viikolla?
Ihmismieli on ihmeellinen. Pystymme luomaan tulevaisuuteen huolia, jotka jäävät toteutumatta 92 prosentin varmuudella! Eli sadasta asiasta, joista murehdimme, tapahtuu vain kahdeksan! Kuitenkin saatamme velloa itse luomissamme kauhuskenaarioissa.
Pysähdy. Keskity tähän hetkeen. Mikä sinulla on tässä hetkessä huonosti? Tällä silmänräpäyksellä, tällä sekunnilla. Oletko aidosti läsnä? Voitko sanoa, että tällä hetkellä, tässä elämisen hetkessä, sinulla on mitään huonosti? Jos et ole juuri tällä hetkellä jäämässä kuorma-auton alle, tai ole haikalan kidassa; ei, en usko että tällä hetkellä sinulla on mitään huonosti. Kaikki murheemme liittyvät menneisyyteen, tai tulevaisuuteen.
Moni hengellinen, ja uskonnollinenkin opetus korostaa läsnäolon merkitystä. En edelleenkään puutu itse näihin opetuksiin, mutta en myöskään voi lähteä kiistelemään jo tuhansia vuosia tiedettyjen asioiden kanssa. Eckhart Tolle käsittelee hyvin läsnäoloa The Power of Now kirjassaan. Hän jakaa siinä ihmisiä valveutuneessa tilassa sekä tiedostomattomuuden eri tiloissa eläviin ihmisiin. Moni meistä elää tiedostomattomuuden eri asteilla, mielen ja alitajunnan ollessa vallassa. Todellinen minä on taustalla hiljaa. Kyseessä on se minä, joka tulkitsee tunteitamme ja ajatuksiamme.
Läsnäolon avulla pystymme irtaantumaan meitä ahdistavista ajatuksista ja tunteista. Kun olemme aidosti läsnä, emme murehdi menneitä tai tulevaa, eikä mielemme pääse syöttämään päähämme lannistavia ajatuksia. Valppaana, valveutuneena ollessamme ei mieleemme juolahda yhtäkkiä lannistavaa muistoa menneisyydestä, tai itse kuvittelemaamme tulevaisuuden kauhuskenaariota.
Tehtävä: Harjoittele läsnäoloa. Jätä puhelin pois, ole tässä hetkessä ajatuksinesi. Keskity hengitykseesi, tunne mielessäsi miltä kehosi tuntuu. Aina kun mielesi lähtee harhailemaan, palauta itsesi nykyhetkeen.
Tehtävä 2: pidä kirjaa päivän negatiivisista ajatuksistasi. Kirjaa ylös, kun ajattelet itsestäsi lannistavasti. Riittää, jos pidät tukkimiehenkirjanpitoa.
Harjoite: Meditaatioharjoite. Ankkuroi mielesi nykyhetkeen. Käy läpi jokainen kehonosasi. Hengitä niihin mielessäsi, älä vain ajattele niitä, vaan tunne ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti