Tavoitteet, kuten arvotkin, saattavat hämärtyä vuosien saatossa. Toisaalta voi olla, ettet koskaan ole kunnolla määritellyt tavoitteitasi. "Haluan olla rikas, haluan saada perheen, omakotitalon..." ovat toki tavoiteltavia asioita, jos ne sopivat sinun arvoillesi. Mutta milloin olet viimeksi pysähtynyt miettimään, miten aiot tuon kaiken saavuttaa? Mikä on suunnitelmasi, strategiasi, tavoitteen saavuttamiselle? Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun olet tavoitteesi saavuttanut?
En usko koskaan asettaneeni itselleni kunnon tavoitteita. Olen aina haaveillut jostakin, mutta jättänyt sen jälkeen itseltäni vastuun tuon jonkin tavoittelemiseksi. Haaveilin nuorena perheestä, omakotitalosta ja vakaasta työurasta. Ne kun saavutan, olen varmasti onnellinen! Onnellisuus olikin luultavasti pohjimmainen tavoitteeni, en vain koskaan suunnitellut miten sen aidosti voisin saavuttaa.
Olinkin onnellinen omasta mielestäni, hetken aikaa. Kun saavutin tavoitteeni, laiskistuin, enkä enää varsinaisesti tavoitellut mitään. Jäin ikään kuin tavoitteettomaan limboon, tilaan, jossa illalla halusin valvoa mahdollisimman myöhään koska ajatus seuraavasta päivästä ahdisti, ja aamulla en meinannut saada itseäni ylös kun olin nukkunut niin vähän. Väsymys kiukutti, kaikki kiukutti. Se että kaikki kiukutti, kiukutti. Kiukkuni ei tietenkään johtunut itsestäni, vaan se oli muiden syytä. Elämä oli muuttunut olemiseksi, elämällä ei ollut varsinaisesti suuntaa. Minä kärsin, läheiset ympärilläni kärsivät.
Tavoitteeton elämä jää junnaamaan paikoillaan. Tavoitteellisen elämän taas ei tarvitse tarkoittaa, että jokaisen pitäisi tavoitella olevansa multimiljonääri kolmikymppisenä tai vähän sen jälkeen. Olen myös skeptinen sen suhteen, jos joku asettaa tavoitteekseen olla onnellinen. Onnellisuus on sinänsä tavoitteiden saavuttamisen sivutuote, mutta varsinaisena päämääränä se on heikonlainen. Tämän opin kantapään kautta. Asettamalla itselleen säännöllisesti tavoitteita, päivittämällä niitä, muuttamalla niitä, uskaltamalla haastaa itseään, pysyy elämässä mielekäs suunta. Silloin elämässä vääjäämättä vastaan tulevat kuopat eivät myöskään tuhoa sinua täysin, vaan olet osannut varautua niihin.
Jokaisen tulisikin palata tavoitteita asettaessaan kohtaan, jossa pohti omia arvojaan. Mielestäni tavoitteet, ainakin lyhyen tähtäimen, olisi hyvä asettaa linjaan omien arvojensa kanssa. Ne ovat niitä tavoitteita, joita asetat itsellesi viikon, kuukauden, puolen vuoden päähän. Pidemmän tähtäimen tavoitteiden ei välttämättä tarvitse olla täysin linjassa senhetkisen arvomaailmasi kanssa, mutta kuitenkin niin, että se on tavoitettavissa lyhyiden tähtäimen tavoitteiden avulla. Tavoitteiden ei tarvitse olla myöskään realistisia, kuten Ilkka Koppelomäkikin kirjassaan Saa mitä haluat puhuu. Tärkeintä on asettaa itselleen tavoite.
Tavoitteiden suuruus riippuukin loppujen lopuksi siitä, kuinka paljon olet työstänyt itseäsi pelkojesi, ja arvojesi kanssa. Kukaan muu ei ole tavoitteiden asettamisen ja saavuttamisen esteenä kuin sinä itse. Tähän palataan vielä myöhemmin, kun mielen lujuutta käsitellään tarkemmin.
Tehtävä: Määrittele itsellesi lyhyen tähtäimen tavotteita elämän eri osa-alueille. Esimerkiksi "aion olla kymmenen kiloa kevyempi kesäkuussa 2022" "saan ylennyksen alkuvuodesta 2023". Sen jälkeen pilko tavoitteet pienemmiksi palasiksi, ja laadi itsellesi suunnitelma tavotteiden saavuttamiseksi.
Tehtävä 2: laadi itsellesi pidemmän aikavälin suunnitelma, jokin haave, jonka haluat toteuttaa esimerkiksi seuraavan viiden vuoden aikana. Laadi myös tämän haaveen toteuttamiseksi suunnitelma, ja jaa haave välitavotteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti