Onnellisuus

 

Mukanamme kannamme,

murheet eilisen,

pelot huomisen.

Hetket jotka elämme,

unhoon jää,

vallan saavat huolemme.

Nuo turhat taakkamme,

alas vetävät,

kurjistavat sielumme.

Pois heitä,

anna kuolla,

koe alku uuden elämän.

Onnellisuutta aiheena olen sivunnut monessa aiemmassa postauksessani, mutta kuten niin moni muukin aihe, ansaitsee se mielestäni aivan oman osuutensa. Elämän tarkoitus kun tuntuu olevan onnellisuus, ja niin moni sitä tavoittelee tietämättä todella, mikä tekisi hänestä oikeasti onnellisen. En tiedä itsekään täysin, mutta olen alkanut käsittämään, että onnellisuuden saaminen ulkoisesta lähteestä on todella epätodennäköistä. Materia, rakkaus, tavoitteiden saavuttaminen, jonkun ihmisen muuttuminen toisenlaiseksi, jos olisi enemmän rahaa, ja niin edelleen. Aina löytyy syitä, miksi onnellinen voisi olla joskus tulevaisuudessa, jossain toisessa ajassa ja paikassa, sen sijaan että olisimme onnellisia tällä hetkellä. 

Voisimmeko olla onnellisia tässä hetkessä? Mitä vaatisi, että katsoisimme sitä tilannetta, paikkaa, asemaa ja elämänkohtaamme jossa tällä hetkellä olemme, ja toteaisimme: "Kappas, minä olen onnellinen"? Mitä onnellisuus oikeasti edes on? 

Martin Seligman käsittelee onnellisuutta kirjassaan Authentic Happiness. Käsiteltävänä on nimenomaan pysyvä onnellisuus, ei ne ohikiitävät onnellisuuden hetket (kuten lapsen syntymä), vaan mitkä tekijät vaikuttavat meidän pysyvään onnellisuuden tilaamme. Isona havaintona Seligmanin kirjassa on, että meillä on tapana kuvitella jotkin ihmisryhmät onnellisemmiksi tai onnettomammiksi, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Laajassa mittapuussa esimerkiksi hyvätuloiset ovat vain vähän onnellisempia kuin pienituloiset.

Pysyvä onnellisuus pystytään "laskemaan" yksinkertaisella kaavalla: H = S + C + V. Tässä H (pysyvä onnellisuus) on yhtä suuri kuin sinun onnellisuuden rajat (S= set range of happiness), olosuhteet (C= circumstances) ja omaehtoinen kontrolli (V= voluntary control) laskettuna yhteen.

S: Onnellisuudella on omat rajansa. Lottovoiton jälkeen ihminen voi olla hetkellisesti onnellisempi kuin mitä hän todellisuudessa on, mutta aikaa myöten, jos mikään muu osa-alue ei muutu, laskee onnellisuus takaisin lähtötasolle. Samoin on myös, jos onnellisuuden määrä on riippuvainen jostain ulkoisesta lähteestä. Jotain pitää saada lisää ja enemmän, jotta onnellisuuden taso pysyy korkeampana. 

C: Voimme vaikuttaa osin olosuhteisiimme. Yhtenä tekijänä onnellisuuden määrässä, johon emme voi vaikuttaa, on asuinmaamme varallisuus. Varakkaampien valtioiden asukkaat ovat keskimäärin onnellisempia, kuin köyhempien valtioiden. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi ikä, varallisuus, sosiaalinen elämä ja yhtenä Seligmanin havaintona myös hengellisyys.

V: Tämä kohta on pysyvän onnellisuuden kaavassa se, johon voimme vaikuttaa vahvimmin. Tämä sisältää käytännössä sen, miten katsomme elämäämme. Murehdimmeko menneitä, pelkäämmekö tulevaisuuttamme? Koemmeko positiivisia tunteita, kuten kiitollisuutta tai anteeksiantoa? Hyvin pitkälle siis niitä samoja asioita, joita tarkastelimme Oletko optimisti? -postauksessani. 

Onnellisuuteen vaikuttaa siis niin ulkoiset kuin sisäisetkin tekijät. Pysyvää onnellisuutta ei kuitenkaan voi saavuttaa vain nojaamalla ulkoisiin tekijöihin, sillä halusimme tai emme, elämämme olosuhteet muuttuvat jatkuvasti. Jokin mikä on tehnyt meidät onnelliseksi eilen, ei tee sitä enää tänään. Pysyvä onnellisuus on lähtöisin sisältämme. Monen suuren ajattelijan lähtökohta onnellisuudelle on, että se on sisäistä, ja että jokainen voi olla onnellinen millä hetkellä tahansa. Sen sijaan että onnellisuus olisi jotain, minkä kokee saavuttaessaan jotakin, tai joskus tulevaisuudessa, voimme pyrkiä olemaan onnellisia nyt, tässä hetkessä. 

Ei ole menneisyyttä, ei tulevaisuutta, on vain tämä hetki. Kaikki muu on joko muistoja mielessämme, tai mielikuvituksemme tuotteita. Näitä samoja asioita käsittelevät muun muassa Eckhart Tolle  kirjassaan The Power of Now, ja Rhonda Byrne on koonnut monia eri lähteitä kirjaansa Suurin salaisuus.