Lopputuloksena on vanhaan jämähtäminen, pelkojen maalatessa ties minkälaisia tulevaisuudenkuvia jos vain uskaltautuukin tekemään jotakin, mitä on aikaisemmin haaveillut tekevänsä, mutta ei ole uskaltanut tehdä päätöstä sen suhteen. Toisena vaihtoehtona on tehdä puolivillainen päätös. "Jos minä nyt vähän kokeilen", ja palaa sen jälkeen heti ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen vanhaan.
Susan Jeffers käsitteli hyvin kirjassaan Feel the fear and do it anyway myös päätöksentekoon liittyviä pelkoja. Kirjan nimen mukaisesti tavoitteena on oppia toimimaan, vaikka ajatus toimesta aiheuttaisikin meissä pelkotiloja. Yksi tärkeä sisäistettävä oppi Jeffersin kirjasta on päätöksenteon "No-Lose Decision Making Process". Mitä jos voisimme tehdä pelkästään päätöksiä, jotka ovat lopulta onnistuneita?
Palaamme jälleen yhtiin lempiaiheistani, mieleen ja siihen, miten asioita katsomme. Onnistuneen päätöksenteon lähtökohtana kun on, että ymmärrämme saavamme jotakin hyvää mistä tahansa tekemästämme päätöksestä, vaikka päätös osoittautuisikin myöhemmin "vääräksi". Opimme, koemme uusia asioita ja elämyksiä jokaisesta tekemästämme päätöksestä, joka on suurempi palkkio kuin päätöksen tekemättä jättäminen.
Jeffersin päätöksentekoprosessin alussa keskitytäänkin tähän; teen minkä tahansa päätöksen, en voi hävitä. Päätöstä ei kuitenkaan kannata tehdä suinpäin, vaan päätöksenteon tueksi tulee tehtävään päätökseen tutustua huolella. Tämän lisäksi on hyvä pitää mielessä omat arvot, ja omat prioriteetit. Omia vaistojaankin on hyvä kuunnella, ja ennen kaikkea luottaa niihin. Lopuksi kannattaa hieman rentoutua. Liian usein otamme itsemme ja tekemämme päätöksen liian vakavasti.
Päätöksenteon jälkeen kannattaa unohtaa luomansa mielikuva elämästä päätöksen jälkeen. Jos olemme mielestämme varmoja lopputuloksesta, saatamme olla huomaamatta muista uusista mahdollisuuksista, joita eteemme tulee. Meidän tulee myös ottaa täysi vastuu tekemästämme päätöksestä, näyttää se johtavan mihin tahansa lopputulokseen. Vastuun ottamiseen kuuluu myös, että jos päätöksen lopputulos näyttää huonolta, ei päätökseen kannata jäädä kynsin hampain kiinni, vaan päätöstä kannattaa muokata.
Teemme kaikki virheitä, epäonnistumme tekemisissämme, ja saatamme satuttaa itseämme tai muita päätöksillämme. Keskittymällä päätöksen mahdollisiin negatiivisiin puoliin jätämme päätöksiä tekemättä, ja näin ollen kokematta paljon upeita elämyksiä. Päätösten ei tarvitse olla lopullisia, ja vahvuutta on myöntää tehneensä väärän päätöksen, ottaa siitä opikseen, ja jatkaa eteenpäin joko korjaamalla aiempaa päätöstään tai tekemällä täysin uuden päätöksen. Elämä kuitenkin on tarkoitettu koettavaksi, ja virheet ovat yhtiä opettavaisimpia kokemuksia joita on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti