Maailma on muutosta, elämä käsitystä - Marcus Aurelius
Olen luonteeltani pohdiskelija. Vaikka pyrkimyksenäni on ollut keskittyä enemmän hetkessä elämiseen, en voi olla huomaamatta uppoutuneeni välillä ajatuksiini, joista lempiaiheenani on tähän asti kulkemani polku. Olenkin pohdiskelijaluonteen lisäksi nostalgiaan taipuvainen; en niinkään kaipaa mennyttä, mutta huomaan välillä esimerkiksi halun käydä katsomassa entistä lapsuudenkotiani sijaitsemansa paikkakunnan ohi ajaessani.
Viime vuoden tapahtumat jättivät ikuiset jäljet minuun. Itse tapahtunut on menettänyt aikaa sitten otteensa minusta, mutta huomaan välillä peilaavan itseäni siihen henkilöön, mitä olin ennen viime kesää. Keskenkasvuinen on päällimmäinen adjektiivi, mikä mieleen tulee näiden pohdintojen aikana. Ei niin, että haluaisin mollata tai lytätä itseäni, vaikka välillä muistot aiheuttavatkin häpeän tunteita, vaan jotta voisin tuntea iloa ja ylpeyttä siitä, kuinka pitkälle olen matkallani päässyt. Toisaalta, tiedän nykyään, ettei matka lopu koskaan.
Aikaisemmin muutos on pelottanut minua. Vaikka ikuinen oppiminen on ollut ajatuksissani elämäni ohjenuorana, en koskaan osannut ulottaa sitä aidosti omaan kasvamiseeni, vaan näin sen enemmänkin tietomäärän kasvamisena. Tiesin, etten esimerkiksi halua sellaista työuraa, jossa pysyn samassa tehtävässä työurani loppuun saakka, mutta en toisaalta ymmärtänyt, mitä se vaatisi minulta ihmisenä kasvamisen suhteen. Nykyisin ymmärrän muutoksen olevan kasvun polttoaine.
Kuten monesti olen kirjoittanut, lähtee asiat liikkeelle itsestä. Niin on myös henkisen kasvun osalta. On liian helppoa syyttää ympärillä olevia ihmisiä heidän vajaavaisuuksistaan, samalla ummistaen silmänsä omiltansa. Tai vaihtoehtoisesti olosuhteita kokemistaan vääryyksistä, huomaamatta että itse voisi kasvaa, jotta voisi luoda olosuhteet, jotka tarjoavat myös muille hyvää. Keskity siihen mihin voit vaikuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti